Vasemmistolainen yrittäjä

Olen elättänyt itseni yrittäjänä vuodesta 1993. En varmasti ole ainoa yrittäjä, jota ottaa päähän, kun suuryritysten etujärjestöt ja oikeistopoliitikot esiintyvät koko yrittäjäkunnan nimissä. Metallityöläisen ja sairaanhoitajan lapsena minua sapettaa myös oikeiston ja joidenkin yrittäjäjärjestöjen pyrkimys asettaa pienyrittäjät ja ammattiyhdistysliike vastakkain.

Tyypillinen suomalainen yritys on yhden tai kahden työntekijän kampaamo, suutari tai pizzeria, jonka asiakkaat ovat tavallisia palkansaajia. Palkansaajien neuvotteluaseman heikentäminen ja palkkatason alentaminen ei paranna näiden yrittäjien asemaa yhtään, päinvastoin. Jos palkkoja leikataan, asiakkailla on entistä vähemmän varaa ostaa yrityksen palveluja.

Suomen yrittäjistä suurin osa eli lähes 200 000 on itsensätyöllistäjiä. Noin puolet heistä ansaitsee alle 2 000 euroa kuukaudessa. He elävät aivan eri todellisuudessa kuin pörssiyritykset tai niitä omistavat pääomasijoitusyhtiöt. Heillä ei myöskään ole paljonkaan yhteistä sen kokoomuksen ja kumppanien hellimän joukon kanssa, jolle on junailtu oikeus maksaa itselleen 150 000 euron osingot vuodessa 7,5 prosentin verolla. Kahvilanpitäjä tai freelance-toimittaja ei myöskään kätke tulojaan hallintarekisterin suojissa veroparatiisiin tai kikkaile voittoja konsernilainoilla pienimmän veroprosentin maahan.

Vasemmisto ja ammattiyhdistysliike ovat palkansaajan mutta myös pienyrittäjän puolella. Monen pienyrittäjän alkutaipaleen tai selviytymisen huonoina aikoina turvaa kumppanin tai puolison palkkatyö, jota onneksi säätelevät yleissitovat työehtosopimukset. Ja vaikka työehtosopimukset eivät koske yrittäjiä, ne luovat vertailukohdan sille, millä hinnalla itsensätyöllistäjänkin kannattaa myydä työtään.

Yrittäjien asiaa ei edistä riidan haastaminen ay-liikkeen kanssa. Tärkeämpää olisi esimerkiksi oikeudenmukainen verotus. Kun suutari korjaa kengät, palvelun hinnasta 24 prosenttia on arvonlisäveroa. Kun arvopaperipörssissä tehdään miljoonien osakekaupat, verottaja ei pyydä senttiäkään. Monesti arvonlisävero syö pienyrittäjän toimeentuloa, kun asiakkaiden huonon ostovoiman takia veron koko vaikutusta ei voi siirtää hintoihin.

Lisäksi tarvitaan työttömyys- ja eläketurvan uudistus, jotta kaikilla on sama turva riippumatta siitä, ovatko he palkansaajia vai yrittäjiä.

(Tämä kirjoitus on julkaistu hieman erilaisena versiona myös Aamulehdessä 22.3.2019 otsikolla Ay-liike on yrittäjän ystävä.)