Pieni henkilökuva

Jos haluaa tavata Jounin, hänet löytää ainakin joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina Tampereen Keskustorilta ja usein viikonloppuisin Tammelantorilta tai vasemmiston teltalta muualla Pirkanmaalla.

Jouni viihtyy toreilla, koska siellä tapaa ihmisiä.

”Yleensä ihmiset ovat hyvällä tuulella, mutta he kertovat myös, mikä nykymenossa mietityttää ja mikä suorastaan risoo. Torilla päivystäminen on hyvä tapa pysyä perillä siitä, mistä puhutaan.”

Toinen toistuva meno on joka toinen tiistai, jolloin pidetään yhdyskuntalautakunnan kokous. Yhdyskuntalautakunnassa käsitellään Tampereen kaavoittamista, rakentamista ja kaupunkisuunnittelua.

Jouni ilahtui, kun hänet valittiin tähän lautakuntaan. Hänestä kaupunkiympäristön kehittäminen on mielenkiintoista ja tärkeää.

”On hienoa saada olla mukana miettimässä, miten kotikaupungista voidaan tehdä vielä kauniimpi ja viihtyisämpi. Lisäksi tietysti tarvitaan asuntoja, joihin ihmisillä on varaa.”

Rekkamatka Ruotsiin tutustutti maailmaan

Jouni kiinnostui maailmasta jo lapsena. Ensimmäisen ulkomaanmatkansa hän teki 10-vuotiaana. Hänen setänsä ajoi rekkaa, ja yhtenä kesänä setä otti Jounin mukaan työmatkalleen Ruotsiin.

Laivamatka oli jännittävä. Vielä jännittävämpää oli katsella rekan ikkunasta ohi kiitäviä maisemia ja sitä, kun lastina olleet kivipaadet purettiin nosturilla.

”Muistan myös sen, kun setä tilasi nakkikioskilla ruotsiksi. Oli kiehtovaa, kun hän puhui vierasta kieltä.”

Duunariperheessä ei ollut mahdollista matkustella, joten kaukokaipuu sai muita muotoja. Vuosi tai pari Ruotsin-matkan jälkeen Jouni alkoi kerätä eri maiden rahoja. Tavoitteena oli saada kokoon kaikkien Euroopan maiden rahaa. Jouni säästi viikkorahojaan, ja kun kasassa oli tarpeeksi, hän kiikutti potin pankkiin ja pyysi pankkivirkailijaa vaihtamaan markat liiroiksi, pesetoiksi tai  frangeiksi. Kun helpot rahat olivat koossa, hän siirtyi harvinaisempiin. Pian rahakokoelma karttui myös Mongolian, Papua-Uuden-Guinean, Malin ja muiden kaukaisten maiden seteleillä.

Kääntäjänä osuuskunnassa

Lukion jälkeen Jouni haki opiskelemaan saksaa Tampereen yliopistoon. Nykyisin hän työskentelee kääntäjänä – hän kääntää ruotsia, saksaa ja tanskaa – opiskelukavereidensa kanssa perustamassaan osuuskunnassa. Osuuskunta täytti 25 vuotta vuonna 2018.

Toinen uravaihtoehto olisi ollut hoitoala. Sekin tuli tutuksi, sillä opiskeluaikana hän työskenteli lähes kaikki lomansa vanhainkodeissa ja sairaaloissa Suomessa ja Ruotsissa.

Kirjoituksia omenapuun alta

Tampereen lähiöt ovat Jounille tuttuja. Lapsuutensa hän vietti Nekalassa ja Annalassa. Opiskeluaikana hän asui Hervannassa, Kaukajärvellä ja Härmälässä. Nykyään hän asuu keskustassa, joskin kesästä iso osa kuluu Raholan siirtolapuutarhassa, jossa hänellä on siirtolapuutarhamökki puolisonsa kanssa. Pihassa kasvaa esimerkiksi härkäpapuja, perunaa, maa-artisokkaa ja kyssäkaalia. Ja mieletön määrä kukkia.

”Kylmällä säällä on hienoa polttaa mökissä takkaa. Lämpiminä päivinä lempipaikkani on pihalla omenapuun alla, jossa juomme kahvia ja syömme illallista. Monet blogini ja mielipidekirjoitukset olen kirjoittanut omenapuun varjossa.”

Puolison lisäksi Jounin perheeseen kuuluu kaksi kissaa: Markku ja Majlis. Molemmat ovat entisten omistajiensa hylkäämiä löytökissoja, äärimmäisen sosiaalisia ja sylissä viihtyviä kavereita.

Poliitikkojen pitää tehdä ilmastoviisaita päätöksiä

Jouni lähti mukaan politiikkaan, koska yleinen meno alkoi ottaa päähän. Hän oli olettanut, että Suomeen on luotu hyvinvointivaltio, jota kehitetään koko ajan paremmaksi. Sen sijaan hän huomasi, että itsestäänselvinä pidettyjä asioita alettiin nakertaa pala palalta.

”Tämän pitää muuttua. Suomi pitää saada kääntymään takaisin inhimilliseen suuntaan.”

Jouni haluaa myös vaikuttaa siihen, että ilmastonmuutos otetaan huomioon kaikessa päätöksenteossa.

Yksittäinen ihminen  ei yleensä voi vaikuttaa isoihin asioihin, kuten siihen, millä hänen käyttämänsä kaukolämpö tai sähkö tuotetaan. Kaikki eivät myöskään voi luopua autosta jo siitä syystä, että kaikkialla ei ole kunnollista julkista liikennettä. Siksi päättäjien pitää huolehtia siitä, että ihmisten on helppo tehdä ilmastolle ystävällisiä valintoja.

”Silti toivon, että jokainen miettisi myös omassa arjessaan, miten voi pienentää hiilijalanjälkeään.”

Jouni itse on ollut vegaani yli 20 vuotta, eli hän syö pelkkää kasvisruokaa. Lihaa hän ostaa vain kissoilleen. Seuraavaksi hän aikoo vähentää lentämistä.

Rauhaa, ei aseita eikä Natoa

Jouni on aktiivinen myös Suomen Rauhanpuolustajien toiminnassa. Yhteiskunnallisen ilmapiirin militarisoituminen ja Suomen hivuttaminen Naton kylkeen pännii häntä.

”Jotkut ovat sitä mieltä, että aseet ja sotilasliitot ovat ratkaisu maailman ongelmiin. Itse uskon, että aseet pikemminkin pahentavat ongelmia. Suomen ei pidä leimautua minkään suurvallan pikku apuriksi vaan pyrkiä rauhanvälittäjäksi maailman kriiseissä.”